16.8.2001

Täytäntöönpanotoimet

A:n veronalainen bruttoansio oli 8 435,40 markkaa, josta rahapalkkaa oli 5 230 markkaa sekä luontoisetuja 3 205,40 markkaa.

Avustava ulosottomies oli toimittanut 17.3.1999 palkan ulosmittausta koskevan maksukiellon A:n työnantajalle. Avustava ulosottomies suoritti 4.8.1999 palkan ulosmittauksen, jossa A:n työnantaja pidätti ja tilitti A:n palkasta 2 038,30 markan suuruisen suorituksen ulosottoviraston virkavarain tilille.

Ulosottovalitus Helsingin käräjäoikeudessa

A valitti ulosmittauksesta ja vaati vahvistettavaksi, ettei palkkaan voitu kohdistaa ulosmittausta, koska palkasta ei jäänyt ulosottolain 4 luvun 6 §:n 3 momentin nojalla ulosmittaamatta jätettävän suojaosuuden ylittäviä nettovaroja. Lisäksi A vaati, että ulosottomies velvoitetaan peruuttamaan työnantajalle annettu palkanmaksua koskeva kielto ja että ulosottovirasto velvoitetaan palauttamaan jo ulosmitatut palkanosuudet siltä osin, kuin niitä ei vielä ollut tilitetty eteenpäin.

Lisäksi käräjäoikeuden oli määrättävä täytäntöönpanotoimet asiassa keskeytettäviksi.

Perusteinaan A totesi, että hänen nettopalkkansa oli 2 909,60 markkaa kuukaudessa. Veronalainen bruttoansio oli 8 435,40 markkaa, josta luontoisetujen osuus oli 3 205,40 markkaa.

Kun suojaosuudesta palkan ulosmittauksessa annetun asetuksen (suojaosuusasetus) mukainen suojaosuus palkan ulosmittauksessa oli 97 markkaa päivältä ja kuukaudelta siten 2 910 markkaa, A:lle maksettava nettopalkka 2 909,60 markkaa alitti suojaosuuden. Suojaosuus oli se markkamäärä, joka velalliselle tuli joka tapauksessa kuukausittain jäädä käyttöön. Ulosmittausta ei olisi voinut lainkaan suorittaa, koska velalliselle ei jäänyt asetuksessa määriteltyä käteisvarojen määrää.

Lain ja vallitsevan käytännön mukaan suojaosuutta koskeva nettomäärä oli ehdoton eikä sitä voinut alittaa sillä perusteella, että osa palkasta maksettiin luontoisetuina.

Valitus menettäisi merkityksensä, jos täytäntöönpanotoimet saisivat jatkua tilitykset mukaan lukien valituksen vireilläoloaikana, koska todennäköisesti ennen lainvoimaisen ratkaisun saamista asiassa ehtisi tapahtua useampiakin kuukausipalkan ulosmittauksia.

Avustava ulosottomies antoi asiassa toimitusmiehen selvityksen ja kihlakunnanvouti lausunnon.

Kihlakunnanvouti katsoi, että ulosottolain 4 luvun 6 §:n säännökset ulosmitattavasta palkan osasta ja suojaosuudesta ja 6b §:n säännökset luontoisetujen arvon lukemisesta palkkaan sen määrää laskettaessa olivat yksiselitteisiä. Säännöksiä ei voitu tulkita velallisen hyväksi siten, että ulosmittausta ei voitaisi tehdä, jos velalliselle käteen maksettava rahapalkka jäi hänen nauttimiensa luontoisetujen vuoksi alle suojaosuuden. Säännösten tarkoitus ei voinut olla se, että velallinen, joka ei nauti luontoiseduista, olisi eri arvoisessa asemassa palkan ulosmittauksessa kuin velallinen, jolle maksettava nettorahapalkka jäi luontoisetujen vuoksi alle suojaosuuden.

Kihlakunnanvouti kiisti, että vallitsevan käytännön mukaan suojaosuutta koskevaa nettomäärää ei voitaisi alittaa.

Kihlakunnanvouti katsoi, ettei asiassa ollut perusteita ulosmittauksen kumoamiselle ja että valitus tulisi hylätä lakiin perustumattomana.

Käräjäoikeuden päätös 1.10.1999

Käräjäoikeus hylkäsi A:n valituksen ja vaatimuksen täytäntöönpanon keskeyttämisestä.

Käräjäoikeus lausui, että ulosottolain 4 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan velallisen palkasta oli jätettävä ulosmittaamatta kaksi kolmasosaa. Palkasta voitiin siten ulosmitata yksi kolmasosa lainkohdassa mainituin rajoituksin, joiden soveltamisesta nyt ei ollut kysymys.

Ulosottolain 4 luvun 6b §:n mukaan palkan määrää laskettaessa oli otettava mukaan myös siihen kuuluvien luontoisetujen arvo.

Ulosottolain 4 luvun 6b §:n 2 momentin mukaan ulosmittaamatta jätettävä palkan osa laskettiin siitä määrästä, joka oli jäänyt jäljelle, kun laissa säädetty pidätys veron ennakkoperintää varten oli toimitettu.

Ulosottolain 4 luvun 6 §:n 3 momentin mukaan tietyin väliajoin maksettavan palkan ulosmittauksessa oli kuitenkin aina jätettävä ulosmittaamatta vähintään niin paljon kuin velallisen, sen mukaan kuin asetuksella määrätään, katsotaan tarvitsevan omaan elatukseensa.

Valituksen liitteenä olevan palkkalaskelman mukaan A:n rahana maksettava palkka oli 5 230 markkaa, minkä lisäksi bruttopalkkaan laskettiin luontoisetuina 2 840 markan asuntoetu sekä 365 markan kaluste-etu. Hänen kokonaispalkkansa oli siten 8 435 markkaa, josta työnantaja oli pidättänyt ennakkoveroa ja veronluontoisia lakisääteisiä TEL- ja työttömyysvakuutusmaksuja yhteensä 2 320,40 markkaa.

Laskelmallinen nettopalkka oli kokonaispalkan ja lakisääteisten pidätysten erotus 6 115 markkaa, joka oli se jäljelle jäänyt määrä, josta ulosmittaamatta jätettävä palkanosa laskettiin.

Ulosmittaamatta jätettävä palkanosa oli siten kaksi kolmasosaa 6 115 markasta eli 4 076,68 markkaa ja siitä voitiin ulosmitata yksi kolmasosa, 2 038,34 markkaa, kuten valituksen kohteena olevassa ulosmittauksessa oli tehty. Ulosmittaus oli suoritettu siten kuin laissa säädettiin.

Käräjäoikeus totesi edelleen, että valitus perustui väitteeseen, jonka mukaan suojaosuus olisi ehdoton nettomarkkamäärä, joka olisi kuukausittain aina jätettävä velallisen käyttöön. Suojaosuussäännöstö ja ulosmittauskäytäntö eivät tukeneet valittajan näkemystä. Suojaosuuden tarkoituksena oli turvata velalliselle tietty vähimmäistoimeentulo tiettynä ajanjaksona. Merkitystä ei ollut sillä, saatiinko elatuskustannukset katettua luontoisetuna suoritettavalla vai rahassa suoritettavalla palkalla. Valittajan vaatima menettely johtaisi tilanteisiin, jossa velalliset joutuisivat palkanmaksutilanteessa eriarvoiseen asemaan aina sen mukaan missä muodossa palkka maksettiin. Suojaosuussäännöstöllä ei ilmeisesti ole tarkoitettu tällaista yhdenvertaisuusperiaatteen horjuttamista.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Seppo Juntunen.

Helsingin hovioikeuden päätös 10.12.1999

A valitti hovioikeuteen ja uudisti käräjäoikeudessa esittämänsä vaatimukset sekä vaati, että täytäntöönpanotoimet määrätään keskeytettäviksi. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä ja hylkäsi täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevan vaatimuksen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Torsti Hyrkäs, Pirkko Kauppinen ja Markus Nikolainen. Esittelijä Riitta Savolainen.

Perustelut

Mahdollisuus valittaa täytäntöönpanotoimesta

Kun palkan ulosmittaus on toimitettu velallisen palkasta, ulosottomiehen on ulosottolain 4 luvun 18b §:n 1 momentin mukaan annettava palkan maksajalle kirjallinen maksukielto. Maksukielto on saman pykälän 2 momentin nojalla voimassa määrätyn ajan taikka toistaiseksi ja kunnes ulosottomies palkan maksajalle kirjallisesti ilmoittaa, että kielto on lakannut olemasta voimassa.

A:n valitus koskee suojaosuuden määräämistä edelleen vireillä olevassa palkan ulosmittauksessa. Näin ollen ulosottolain 10 luvun 1 §:n 2 momentin säännös, jonka mukaan ainoastaan lopputilityksessä olevasta virheestä voidaan valittaa sen jälkeen kun kertyneiden rahavarojen lopputilitys on tehty ja varat lähetetty hakijalle, ei estä A:n tuosta ulosmittauksesta tekemän valituksen tutkimista siltä osin kuin ulosottomiehen maksukielto koskee A:lle vastaisuudessa maksettavia palkkaeriä tai häneltä mahdollisesti jo ulosmitattuja, mutta velkojille tilittämättä olevia varoja.

Suojaosuuden määrä

Valituksessa lähdetään siitä, että velallisen tulee myös siinä tapauksessa, että osa palkasta on sovittu maksettavaksi luontoisetujen muodossa, saada rahassa hyväkseen ulosottolain 4 luvun 6 §:n 3 momentissa tarkoitettu suojaosuus.

Ulosottolain 4 luvun 6b §:n 2 momentin mukaan ulosmittaamatta jätettävä palkan osa lasketaan siitä määrästä, joka on jäänyt jäljelle, kun laissa säädetty pidätys veron ennakkoperintää varten on toimitettu. Palkkaan luetaan saman säännöksen 1 momentin mukaan myös siihen kuuluvien luontoisetujen arvo. Lainkohdista käy siten ilmi, että rahassa maksettava ja luontoisetuina suoritettava palkka rinnastetaan nyt kysymyksessä olevassa suhteessa. Tämä on perusteltua, koska luontoisedut tyydyttävät yleensä juuri niitä tarpeita, joita pyritään kattamaan suojaosuudella.

A:n valitus on koskenut hänen työnantajansa A:n palkasta heinäkuulta 1999 pidättämää ja Helsingin kihlakunnan ulosottovirastolle 4.8.1999 suorittamaa 2 038,30 markan määräistä palkan osaa. Koska kihlakunnanvoudin Korkeimmalle oikeudelle toimittaman selvityksen mukaan kertyneet varat on ulosottomiehen toimesta 24. ja 25.8.1999 tilitetty velkojille, enemmän lausunnon antaminen Helsingin ulosottoviraston velvoittamisesta palauttamaan ulosmitatut palkanosuudet A:lle raukeaa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Lausunnon antaminen Helsingin ulosottoviraston velvoittamisesta palauttamaan ulosmitatut palkanosuudet A:lle raukeaa.

Korkeimman oikeuden 20.4.2000 määräämä täytäntöönpanokielto peruutetaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki (eri mieltä), Riitta Suhonen (eri mieltä), Kari Raulos, Gustaf Möller ja Mikko Tulokas. Esittelijä Kari Vesanen (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Määräaikainen esittelijäneuvos Vesanen, jonka mietintö siltä osin, kuin kysymys on mahdollisuudesta valittaa täytäntöönpanotoimesta, sekä lausunnon antamisen raukeamista ja täytäntöönpanokiellon peruuttamista koskevilta osin oli Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen, esitti, että Korkein oikeus muilta osin lausuu seuraavaa:

Kun ulosmittaus toimitetaan palkasta, joka maksetaan tietyin väliajoin, on ulosottolain 4 luvun 6 §:n 3 momentin mukaan kuitenkin aina jätettävä ulosmittaamatta vähintään niin paljon kuin velallisen, sen mukaan kuin asetuksella määrätään, katsotaan seuraavaan palkanmaksupäivään asti tarvitsevan omaan elatukseensa ja hänen elatuksensa varassa olevien aviopuolisonsa sekä omien ja puolisonsa lasten ja ottolasten elatukseen.

Suojaosuudesta palkan ulosmittauksessa annetun asetuksen (suojaosuusasetus) 1 §:n ja tapaukseen sovellettavan oikeusministeriön päätöksen (848/1998) mukaan palkan ulosmittauksessa katsotaan velallisen tarvitsevan seuraavaan palkanmaksupäivään asti itsensä ja hänen elatuksensa varassa olevien puolisonsa sekä omien ja puolisonsa lasten ja ottolasten elatukseen, omalta osaltaan 97 markkaa ja jokaisen edellä mainitun omaisen osalta 35 markkaa päivää kohti (suojaosuus).

Asiassa on kysymys siitä, onko suojaosuus jätettävä velalliselle rahana vai voidaanko sen osalta ottaa huomioon myös luontoisedut.

Suojaosuusasetuksessa suojaosuus määritellään markkoina päivää kohti. Myös palkan ulosmittauksen toimittamista koskevassa ulosottolain 4 luvun 18b §:ssä suojaosuutta tarkoitettaessa puhutaan nimenomaan päivää kohti laskettavasta, elatukseen jätettävästä rahamäärästä. Säännösten sanamuoto tukee tulkintaa, jonka mukaan suojaosuuden määrä on jätettävä velalliselle rahana.

Suojaosuuden tarkoituksena on turvata ulosottovelallisen vähimmäistoimeentulo jättämällä hänelle itselleen sellainen määrä, jonka turvin hän voi elättää itsensä ja perheensä. Tietyt luontoisedut kuten esimerkiksi asuntoetu saattaisivat joltakin harkinnanvaraiselta osalta kattaa puheena olevaa elatusta, mutta ilman nimenomaista säännöstä ei erilaisia luontoisetuja voida asettaa eri asemaan. Luontoisetujen käyttäminen ulosoton välttämiseksi on lisäksi pyritty estämään tätä koskevilla ulosottolain säännöksillä. Niinpä ulosottomiehellä on lain 4 luvun 9b §:n nojalla oikeus pykälän tarkoittamassa tilanteessa päättää, mikä on velallisen kohtuullisen työpalkan rahamäärä. Niin ikään nyttemmin mainitun 4 luvun 6b §:n 3 momentin (481/1999) nojalla tilanteessa, jossa luontoisetujen arvo ilmeisesti ulosoton välttämiseksi on niin korkea, että rahana maksettavasta palkasta ei voitaisi ulosmitata lain edellyttämää määrää, ulosottomies voi antaa säädetyin edellytyksin maksukiellon niin kuin riittävä määrä palkasta suoritettaisiin rahana.

Edellä lausutuilla perusteilla Korkein oikeus vahvistanee, että suojaosuus on otettava A:n palkkatuloa ulosmitattaessa huomioon rahamääräisesti sen suuruisena kuin suojaosuusasetuksessa säädetään. Asia palautettaneen ulosottomiehelle, jonka tulee edellytysten täyttyessä jatkaa täytäntöönpanoa suojaosuuden määrä huomioon ottaen.

Siltä osin, kuin A:n vaatimus koskee sen vahvistamista, ettei hänen palkkaansa voida kohdistaa lainkaan ulosmittausta, Korkein oikeus todennee seuraavaa.

A:n palkka on asiakirjojen mukaan ulosmitattu 29.10.1998. Palkan ulosmittauksesta laaditun pöytäkirjan mukaan A:n suojaosuus on määrätty asianmukaisesti markkamääräisenä. Erimielisyys asiassa koskee vain sitä, onko sinänsä oikein markkamääräisenä määrätty suojaosuus jätettävä A:lle rahana. Tähän kysymykseen on otettu kantaa edellä. Ulosottomies ja palkan maksaja ovat tämän mukaisesti velvollisia jättämään suojaosuuden A:lle rahana. Sen sijaan asiassa ei ole mahdollista tulevaisuuteen nähden vahvistaa, ettei A:n palkkaan voitaisi lainkaan kohdistaa ulosmittausta, koska tämä seikka riippuu tulevista tapahtumista kuten palkkaerien suuruudesta. Sen vuoksi tätä koskeva vaatimus hylättäneen.

Oikeusneuvos Suhonen: Hyväksyn mietinnön.

Oikeusneuvos Tulenheimo-Takki: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Suhonen.